lauantai 24. helmikuuta 2018

kirjoneulelapaset.

Minin hoitotäti vaihtaa työpaikkaa. Läksiäislahjaksi askarreltiin tietysti kortti, mukaan neuloin nämä kirjoneulelapaset, jotka saivat inspiraationsa Villasukkarakkautta-blogin Jonnalta. Lisäksi halusin lapasiin kettuteemaa ja löysin Novitan-sivuilta mallia kettukarkkikuvioon.

Lapaset on Villestä sekä dropsin Nepalista. naisten lapasia varten loin 44 silmukkaa (kettukuviossa 45)



keskiviikko 31. tammikuuta 2018

avokado-suklaamousse.

Meillä oli kotona paljon ylikypsiä avokadoja. Miettiessäni miten niitä voisi hyödyntää, muistin Viiden tähden vegaani-kirjassa bongaamani avokado-suklaamoussen ohjeen. Avokadoa näkee ehkä useammin suolaisissa ruoissa, mutta läpikotaisin kypsänä se toimii hyvin myös tällaisessa makeassa jälkkärissä antaen mousselle ihanan kuohkean ja kermaisen rakenteen.


2 kypsää avokadoa
1 1/4dl makeuttamatonta kaakaojauhetta
1 1/4dl tomusokeria
½ makeutettua soijamaitoa (tai muuta kasvimaitoa, jos käytät makeuttamatonta niin voit halutessasi lisätä hieman sokerin määrää)
1½tl vanilja-aromia (tai vaniljasokeria)

Sekoita ainekset tasaiseksi sauvasekoittimella. Säilytä moussea jääkaapissa ennen tarjoilua, Tässä kuvassa olen rouhinut moussen päälle vielä hieman vegaanista suklaata.

---

Varioin tätä reseptiä usein myös jättämällä sokerin pois ja lisäämällä massaan yhden banaanin.

torstai 18. tammikuuta 2018

yhteisö.

Hei taas pitkästä aikaa

Onneksi en vuosi sitten vielä tiennyt, miten raskas tulevasta vuodesta on tulossa. Olisin ehkä lamaantunut täysin. Vastoinkäymisten jälkeen menen päivä kerrallaan eteenpäin.

Eropäätöksen jälkeen mietin, mihin suuntaan nyt. Miten pärjätä yksin. Ei ole tukiverkostoa lähellä, ei kavereita joiden elämänvaihe olisi samassa kohdassa omani kanssa. En ole yksin, mutta yksinäinen.

Minä ja nelivuotias vaihdoimme kerrostalokolmion omakotitaloon. Muiden kanssa. Täällä meitä nimittäin asuu minun ja minin lisäksi seitsemän muuta tyyppiä - neljä aikuista sekä kolme lasta. Meillä on lapsiperheyhteisö, jollaista en ennen osannut kuvitellakaan. Minillä on nyt kaksi kotia, toinen kommuunissa, toinen isän luona. Ainakin toistaiseksi hän on suhtautunut asiaan hyvin.

Lapselle on täällä ikäistään seuraa, joiden kanssa leikkiä (ja kinastella kuin mitkäkin sisarukset). Muilta saa tukea. Voin uppoutua keskusteluihin tai olla täydellisen epäsosiaalinen yksin tai yhdessä muiden kanssa. Niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Sitä, miten perisuomalainen introverttiluonne, "kotona tarvii olla omaa tilaa ja rauhaa", päätyy lapsiperhekommuuniin, ei ole itsellenikään ihan selvää.

Täällä me kuitenkin nyt ollaan ja meidän on hyvä olla. Ja oon varma, että tästä vuodesta tulee upea. Pikkuhiljaa herättelen siis blogiakin taas henkiin.




lauantai 24. kesäkuuta 2017

mutakakku (vegaaninen)


2,5dl vehnäjauhoja 
2,5dl sokeria 
1 dl kaakaojauhetta 
ripaus suolaa
1 1/2 tl leivinjauhetta 
1 tl vaniljasokeria
1 dl öljyä
2,5 dl soija- tai kauramaitoa
100 g tummaa suklaata (esim. brumbergin tai pandan tumma suklaa)

vaahdotettua soijavispiä + sokeria & vaniljasokeria
(itse sulatin ja lisäsin soijavaahdon joukkoon lisäksi vegaanista valkosuklaata)
marjoja tai hedelmiä
suklaarouhetta

Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle. Voitele reunat margariinilla (esim. sininen keiju).

Sulata suklaa. Sekoita kulhossa muut ainekset ja lisää lopuksi joukkoon suklaasula huolellisesti sekoittaen

Levitä taikina kakkuvuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 20-25 minuuttia. Tarkkaile kypsyyttä paiston aikana, mutakakku on valmis kun se on reunoilta kypsä, mutta keskeltä taikinamaisempaa.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Uutela.

Helsinki on siitä kiva kaupunki, ettei keskustasta ole paljoakaan matkaa luonnon helmaan. Meille tutuin luontokohde on Itä-Helsingin Vuosaaressa sijaitseva Uutela, jonne hurauttaa alle puolessa tunnissa vaikka metrolla. Asemalta Uutelaan pääsee ottamalla suunnaksi Aurinkolahden/Vuosaaren sataman joko jalkaisin tai taittamalla muutaman pysäkin bussilla.

Uutelasta löytyy ainakin pari keittokatosta, Nuottaniemi ja Niemenpaja, jossa nauttia omia eväitä. Suunnattiin taas näistä kauimmaiselle eli Niemenpajaan. Hyvällä säällä grillaajia on suurella todennäköisyydellä muutama muukin, vaikkei nyt mistään suuresta yleisöryntäyksestä ole tarvinnut ainakaan meidän aikana puhuakaan. Periaatteessa paikalta pitäisi löytyä polttopuita valmiina, mutta johonkin ne sieltä taitaa yleensä kadota aika nopeaan.. Eli suosittelen varaamaan tulentekotarpeet omasta takaa.
















Vaikken olisi itsestäni uskonutkaan, olen salakavalasti mieltynyt kaupunkielämään. Silti veri vetää edelleen myös sinne mettän keskelle. Luonnossa mieli lepää ja kaupungit pöhinät unohtuu.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Roihuvuoren kirsikkapuistossa

Viime sunnuntaina vietettiin Roihuvuoressa kirsikkapuiden kukintaan ajoittuvaa hanami-juhlaa. Väkeä oli paikalla taas aivan hulluna ja paikalta saattoi bongata kaikkea japsiteemaa kimonoista akitakoiriin. Puisto onkin itselle mieluisampi kohde muulloin kun on rauhallisempaa, mutta nyt en ehtinyt viikolla käymään. Toki juhlan aikaankin siellä on oma fiiliksensä.

Kirsikkapuistosta ylöspäin jatkaessa voi käydä vesitornilla ihailemassa maisemia. Kirsikkapuistosta voi myös jatkaa polkua ylös leikkipuistoon sekä sen jälkeen japanilaistyylinen puutarhaan, jossa porukkaa oli juhlan aikaankin hieman alapuistoa vähemmän. 








sunnuntai 7. toukokuuta 2017

päiväretkellä Tallinnassa

Pitkästä aikaa päätettiin tehdä perheen kesken pikku reissu Viron puolelle. Etukäteen mietin paikkoja joissa olisi kiva käydä, vaikka loppupeleissä meillä meneekin reissut enemmän fiiliksen mukaan kuin tarkkaan aikataulutettuna.



Monessa paikassa ehdittiin kuitenkin käydä. Ottaen siis huomioon, että rakas, kohta neljävuotiaamme oli mukana aiheuttamassa aika ajoin pientä draamaa.. :)  Suuntasimme Tallinnaan Tallink Starilla heti aamusta. Tallinnan ratikka ja bussilinjat 2 palvelisivat meitä tämän reissun, joten perille päästyämme ostimme terminaalin kioskista 10 matkan matkakortin 12e:n hintaan.



Eka etappi oli satamasta bussilla 2 uuteen Ülemiste-kauppakeskukseen (pysäkki Linnakivi). Kauppakeskus on valtava ja sieltä löytyi lukuisia ruokapaikkoja ja erilaisia (vaate)liikkeitä. Kakkoskerroksessa on lisäksi Lennumaa, eli pieni paikallinen Hoplop, johon voi ostaa lipun haluamakseen ajaksi. Passitinkin miehen ja lapsen puoleksi tunniksi Lennumaahan riehumaan siksi aikaa, kun itse suuntasin kaupoille. Puoli tuntia Lennumaassa kustansi noin kolme euroa. Vatsat täytettiin viereissä ravintolassa, joka on valtava ja eri pisteiltä voi koota lautaselleen mieleisensä ruuat. Vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla, paitsi jos satut olemaan kasvissyöjä.

lapsemme ei enää pitkään aikaan ole nukkunut päikkäreitä, mutta aikaisen herätyksen, leikin ja täyden vatsan yhdistelmänä alkoi melkein nelivuotiaammekin pilkkiä siihen malliin, että torkut oli paikallaan. Onneksi olin varannut mukaan taaperowompatin, sillä reissussa reppu tuli pitkästä aikaa tarpeeseen, Hyvin maistui unet repussa isommallekin. 



Ülemistessa tuli shoppailtua lähinnä lapselle kesävaatetta, mutta tehtiin me miehen kanssa molemmat jotain löytöjä itsellekin. Lastenvaatteiden osalta mua miellytti erityisesti Zaran valikoima, lisäksi tein muutaman löydön paikallisista vaatekaupoista, joissa hinnatkin on yleensä varsin edulliset. Niinkuin Suomessa, olisin tosin täälläkin kaivannut yleisesti vähän värikkäämpiä lastenvaatteita.

Kauppakeskuskierroksen jälkeen hypattiin taas bussiin 2 takaisin sataman suuntaan. Jäätiin pois Autobussijaam-pysäkillä, seuraava kohde oli kangas- ja lankakauppajätti Karnaluks. Karnaluksin ovella olen vieraillut kerran aikaisemmin vain todetakseni, että kello on viisi minuuttia yli sulkemisajan...Nykyään liike on muuttanut alakertaan ja palvelee kahdessa kerroksessa, joten paikan löytämistä helpottaa katutason ikkunoista näkyvät kangaspinot.

Karnaluksista on hulluna ompelu- ja neuletarvikkeita huokeaan hintaan. Itselle tarttui mukaan lähinnä bambupuikkoja (alle 4e/puikot) ja vähän lankoja.
Karnaluksin edustalta
Ruokahommat suoritettiin sympaattisessa Vegankohvik Inspiratsioon-kahvilaravintolassa, joka löytyy vanhasta kaupungista. Tosi hyvä ruoka ja kiva paikka, suositusten arvoinen. Burgerit kustansi muistaakseni 7,5e/annos.







Loppuaika käytettiin kaupungilla ja Viru-keskuksessa pyörien, ennen kuin kiikuttiin takaisin kotiin uudenkarhealla Tallink Megastarilla.



Semmoinen reissu meillä. Otan vastaan suosituksia seuraavaa Tallinnan reissua ajatellen! Erityisesti lastenvaatteet, neulelangat ja vegaaninen ruoka on lähellä sydäntä, mutta kaikenlaista muutakin mielenkiintoista saa ehdottaa :) Niin ja Tallinnan laivojen vegaanista ruokatarjontaa kartoittaisin mielelläni myös, tällä reissulla jäi laivaruokailut väliin kun tuli tankattua maissa sen verran reilusti. :D