maanantai 18. marraskuuta 2013

kestovaippailua.

Hurahdin kestovaipattamiseen jo raskausaikana, ja esikoisen synnyttyä aloitimmekin kestoilun heti sairaalasta kotiuduttuamme. Alkuun käytimme kestoja vain päivisin, mutta pian olimmekin jo siirtyneet täyskestoiluun. Puolen vuoden kestovaipattamisen jälkeen innostus ei ole laantunut, päinvastoin - hieman haikeana olen pakkaillut pieneksi käyneitä vaippoja varastoon ja kirppiskasseihin.

Minussa on aina ollut vähän hipinvikaa, mutta mies sen sijaan on ihan normaali :D Niinpä en varsinaisesti olettanut mieheni innostuvan kestovaippailusta. Ajattelin, että vaihtakoon vauvalle kertiksen tai keston, kunhan vaihtaa jomman kumman. Muutaman kuukauden kestovaipattelun jälkeen päätin ovelasti selvittää mieheni rehellisen mielipiteen asiasta ja kysäisin, haluaisiko hän vaihtaa kestovaipat kertiksiin. Mies katsoi minua kysyvästi: miksi ihmeessä? Johtopäätelmäni tästä oli se, että vaikka kestovaippatermistö saattaakin vaikuttaa aluksi kovin laajalta ja hankalalta, niin kestoilu on loppujen lopuksi vain tottumiskysymys. Eikä meillä tosiaan kestoiltaisi, jos olisimme kokeneet sen jotenkin hankalaksi. Vauvanhoidossa on niin paljon muutakin.

Rehellisesti sanottuna minä nautin kestovaipattamisesta. Vauvavuoteeni on kuulunut monta hurahdusta, joista kestoilu on vain yksi. Kai hurahtaminen sitten vain on tapani "selvitä" ;) Värikkäät kuosit piristävät päivää ja samalla tulee ehkä säästettyä pieni pala maapalloakin. Bonuksena esikoisemme iho on pysynyt kangasvaippojen ansiosta koko ajan ihan loistavassa kunnossa, ilman mitään talkkeja, ihonhoitovoiteita tai öljyjä.


Tässä yksi vanhoista kankaista surauttelemani tsi-sisätaskuvaippa (noita retrokuoseja vilahtelee nyt vähän jokaisessa tekeleessäni, eh..). Nämä eivät olisi syntyneet ilman kestovaippainfon kuvallisia ohjeita, kiitos siis niistä. Kaavoja muokkailin hieman omiin tarpeisiin sopiviksi.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti