Meille on taas päätynyt uusi kantoliina, Natibabyn harmaat pellavapääskyt. Liinapino on muokkautunut pikkuhiljaa enemmän omannäköiseksi. Joku pitkä liina olisi vielä ainakin hakusessa, kunhan ensin tajuais mitä sitä haluais.
 |
| Natin pellavapääskyt Linuschka dahlia anthracite Didymos petroolihamppuindio Oscha fade marina |
Niin, kyllä yhdellä varmasti pärjäisi ihan hyvin. On vaan paljon hauskempaa valita pinosta liina fiiliksen mukaaan. Välillä kaipaa tukevuutta. Välillä ohut ja vilpoinen liina on kiva, välillä värillä on väliä.
 |
| minun minivauvva trikooliinassa juhannuksena 2013, 1,5kk ikäisenä |
Koska mulla ei ole kuin yksi lapsi, enkä muutenkaan ole lasten kanssa ollut paljon tekemisissä, en tiedä, mutta luulen, että poikanen oli pienempänä aika suuritarpeinen lapsi. Ensimmäiset neljä kuukautta olin kirjaimellisesti kiinni lapsessani koko ajan. Vaikka vatsa oli täysi, vaatetta sopivasti ja vaippa vaihdettu, poikanen kiljui kuin sillä olisi ollut pahinkin hätä (omasta mielestään tietysti olikin) heti kun hän joutui pois sylistä. Yöt nukuttiin hyvin, kunhan sai olla vanhempien kainalossa turvassa. Neuvolassa kerrottiin lattian olevan vauvalle sylin jälkeen paras paikka olla, jotta motorisia taitojaan pääsisi harjoittelemaan - meidän vauva vaan ei lattialla viihtynyt. Pahimmassa vaiheessa edes vaunulenkille lähteminen ei houkutellut, sillä poikanen tuntui olevan räjähdysaltis liikkuvissa vankkureissakin. Ainoastaan lähellä ja sylissä oli hyvä.
Kantaminen olikin poikasen kanssa pikkuvauva-ajan pelastus, mutta on se ollut myöhemminkin mukavaa ja erityisesti kätevää. Se on helpottanut arkea niin älyttömän paljon. Ja vaikka mulla on työn takia ollut selkä välillä todella rapsakassa kunnossa, liinailu ei ole saanut selkää kipuilemaan. Tietysti pitää olla tarkkana, että sidonta tulee varmasti ergonomisesti. Mullekin tekisi varmaan ihan hyvää treffata jonkun kantoliinatukihenkilön kanssa, että saisin otettua kaikki jipot ja niksit haltuun. Mutta on se hyvin sujunut tällein itseopiskelunakin. Poikanen ei enää kaipaa läheisyyttä ihan niin intensiivisesti kuin silloin pienempänä, mutta edelleen liinalle on ne omat hetkensä, päivittäin. Ja edelleen tää on ihan parasta, hurahtamisen arvoista.
 |
| nyt jo iso poika 7kk |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti