lauantai 23. elokuuta 2014

Vuoden 2013 alussa kirjoittelin muuttavamme isompaan asuntoon uusille kotikulmille. Ajattelin, että tänne voisimme jäädä vaikka hieman pitemmäksikin aikaa, kun lapsikin on tulossa. Muutettiin maaliskuussa. Pari kuukautta eteenpäin syntyi esikoinen ja aika tarkkaan vuosi sitten saimme vuokraisännältä luvan tehdä asunnossa pientä remonttia. Laitettiin seinäpinnat uusiksi kolmikuisen työnjohtajan seuraillessa vierestä. 

Tämä on meidän ensimmäinen koti lapsiperheenä. Mieli rauhoittuu katsellessa ikkunasta Kallion kirkon ja Linnanmäen taakse laskevaa aurinkoa. 


Tänä kesänä yksityinen vuokranantajamme sitten ilmoitti, että he palaavat vaimonsa kanssa takaisin tähän asuntoon. Saimme reilusti aikaa etsiä uuden kodin, mutta itse halusin asian mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä. Olenkin viime kuukausina ollut varmaankin yhtä leppoisaa seuraa kuin perseeseen ammuttu karhu miettiessäni, mihin me seuraavaksi muutettaisiin. Ärsytyskynnys on ollut matalalla ja asuntoressi väsyttää. Viihdymme nykyisellä alueella, mutta oikeanlaisen asunnon löytäminen täältä ei osoittautunut kovin helpoksi. Pohdittiin, palattaisiinko takaisin Itä-Helsingin luonnonmaisemiin, vai suunnattaisiinko jonnekin uusille nurkille. 



Pikkuhiljaa ressi alkaa helpottaa, sillä uusi asunto on löytynyt. Vaikka onkin vähän haikeaa jättää vanha koti (taas) taakse, olen toisaalta innoissani päästessämme muuttamaan. Uusi koti on uudempi, isompi,  pitkäaikainen ja kaikenlisäksi tässä aivan lähellä. Muuttamaan päästään jo viikon kuluttua, en malta odottaa!

postauksen kuvat tämänpäiväiseltä vaunulenkiltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti