torstai 1. syyskuuta 2016

wompat-kantoreppu ja taaperon kantaminen.

On kiva huomata, miten lapsen kantaminen on tässä viime vuosien aikana yleistynyt kovasti. Kantaminen tuntuu olevan jo hurjan paljon yleisempää kuin kolme vuotta sitten oman lapsemme ollessa ihan mini. Muita kantajia näkyi kyllä toisinaan silloinkin, mutta nykyään kantovälineet näkyvät ainakin täällä katukuvassa päivittäin. Meillä kannettiin oikeastaan koko vauvavuosi. Seuraavaan vuoteen sisältyi edelleen aktiivista kantamista, mutta sen jälkeen kantaminen alkoi pikkuhiljaa jäädä vähemmälle.

Kuitenkin koko lapsiperheajan meiltä on löytynyt taloudestamme aina kantovälineitä. Ite olen aina ollut enemmän liinaihmisiä, mutta sittemmin kantoliinojen rinnalle on tullut yhä enemmän käyttöön myös muita vaihtoehtoja. Näistä esimerkkeinä repun ja liinan yhdistelmät, neliöliina ja ring tai, joista molemmista ollaan tykätty paljon.

Kantoreppuihin tykästyminen sen sijaan otti aikansa. Meillä kävi pyörähtämässä ergo sekä myöhemmin taaperokokoinen tula-reppu. Kumpikin oli "ihan jees", mutta ykköskantovälineitä niistä ei koskaan tullut ja kantoreput jatkoi meiltä nopeasti matkaansa uusiin koteihin, 

Lapsen ollessa yli kolme, meillä ei enää kanneta aktiivisesti. Kantovälineelle on kuitenkin edelleen paikkansa. Tänä vuonna tehtiin viikon reissu Barcelonaan ja reissua varten hankin meille taaperokokoisen kantorepun. Uusi Wompat-kantoreppu on kotimaisen Liinalapsen valmistama, eli samaa sarjaa kuin meidän aiemmat liinan ja repun välimuodot: neliöliina (Numbat mei tai) sekä ring tai (Liinalapsella Koala ring tai).
Rattaita ei otettu reissulle taaskaan mukaan. Ajateltiin hankkia jotkin halvat matkarattaat paikan päältä, jos tuntuu ettei isoa lasta jaksa kantovälineen kanssa kuljettaa mukana koko reissua. Rattaille ei kuitenkaan tullut tarvetta vaan pärjättiin kantorepun kanssa oikein hyvin. Repulla oli tukeva kantaa, eikä 30 asteen päivälämpötilatkaan (yllätyksekseni) koituneet kompastuskiveksi kantamisen kanssa vanhemmille eikä lapsellekaan. Toki kolmevuotias jaksaa jo vähän kävellä itsekin ja kantorupeamat jäivät reissullakin varsin lyhyiksi. Vuoroteltiin myös kantovuoroja miehen kanssa.

reissatessa saattaa myös pinet pikapäikkärit olla välillä paikallaan 
Kantoreppu on ollut ykkösvalinta myös muilla retkillä ja esimerkiksi isommissa kaupunkitapahtumissa, joissa sakkia riittää. Kantoväline on helppo pakata mukaan, lapsen saa kyytiin ja pois nopeasti. Itse tykkään kantamisessa eniten vapaudentunteesta, kun ei tarvitse miettiä, pääseekö sinne tai tänne rattaiden kanssa.

 Meidän wompat-kantoreppu on Helsingin Hakaniemessä sijaitsevasta Ipanainen-myymälästä, jossa on mahdollisuus testata opastuksen kanssa erilaisia kantovälinevaihtoehtoja. Reppuja voi tilata suoraan myös Liinalapselta.


Aina välillä törmään kummasteluun siitä, miten näin isoa lasta jaksaa enää kantaa (ekan kerran tämä kommentti taisi kuulua kun lapsi ei ollut vielä vuottakaan, heh). Lapsemme painaa nyt noin 15kg, ja kuitenkin ihmiset retkeilevät paljon painavempien rinkkojenkin kanssa (eikä sitä ihmettele kukaan). Kun kantoväline on ergonominen, kulkee isompikin lapsi mukana mukavasti. Kantamisen ei tarvitse olla siis vain pikkuvauva-ajan juttu, vaan kantoväline tuo vapautta myös vähän isomman lapsen kanssa liikkuessa.

Nuuksiossa

Vieläkö teillä kannetaan?

2 kommenttia:

  1. Jee kantamiselle! Meillä varmaan kannettiin ja vaunuiltiin yhtä paljon, mutta rattaat jäivät lähes kokonaan pois käytöstä kun Ellu täytti kaksi, hän halusi kävellä ja tekikin sitä heti reippaasti ja pitkiä matkoja. Otimme sitten aina kaupunkireissuille ja esim. risteilyille manducan mukaan, ja siinä se meidänkin neiti 3vee ja 15 kiloa nukkui keväällä päiväunensa Tukholman keskustassa. Jos olisimme jaksaneetkin rahaata rattaat mukaan, ei hän kyllä olisi niissä nukkunut, mutta manducassa hän nukahti päiväuniaikaan aina. ;) Sen jälkeen ei ollakaan kannettu kantovälineellä, Ellu on kävellyt tai väsyn iskiessä isi on kantanut reppuselässä. :)

    VastaaPoista
  2. Meillä liikutaan nykyisin useimmiten kävellen tai potkupyörän kanssa. Varsinkin jälkimmäinen sopii mullekin paremmin kuin hyvin, koska potkutellen matka etenee tosi reippaasti :D . Välillä mennään sitten rattaiden kanssa tai kantaen, mutta ei niin kovin usein enää nykyään.

    VastaaPoista